Koeajossa Specialized Turbo Levo SL Comp Carbon

Kun kuulimme, että Specialized aikoo esitellä uuden, huomattavasti aiempaa kevyemmän Turbo Levo -variaation, olivat ajatukset varsin villejä. Tuleeko tämä laite yhdistämään luomun ajotuntuman sähköpyörän vauhtiin ja hauskuuteen? Siitä piti ottaa selvä.

SL:n runko perustuu normi-Levon tapaan Specializedin Stumpjumper-malliin. SL hyödyntää Levosta tuttua käyttöjärjestelmää, mutta moottori on täysin erilainen. SL:ssä on Specializedin Creo-maantiesähköpyörästä tuttu SL 1.1 -moottori. Se painaa 1,9 kiloa ja tehoa löytyy 240 wattia, joka on samalla myös moottorin niin sanottu peak power. Vääntöä moottori tarjoaa miedot 35 newtonmetriä.

Valmistaja kertoo humoristiseen sävyyn, että koeajopyörän 1.1-moottori on ”kaksi kertaa sinä” ja normaalin Turbo Levon 2.1-moottori ”neljä kertaa sinä”. 1.1-moottorin luvataan olevan optimaalisella avustusalueella 50 ja 130 kampikierroksen välillä, eli ihan alhaalta aivan ylös.

Voimanlähteen kompakti koko on tietenkin antanut suunnittelijoille lisämahdollisuuksia rungon mitoituksen suhteen. Takahaarukka on lyhentynyt perus-Levon 45,5 sentistä SL:n 43,7 sentin mittaan. Tämän luvataan korostavan SL:n leikkisiä ja luomupyörämäisiä ajo-ominaisuuksia.
L-kokoinen runko on vaakaputkeltaan 62,9-senttinen reachin ollessa 45,5 senttiä. Ohjauskulma on 66 astetta.

Moottori vastustaa polkemista erittäin vähän nopeuden ylittäessä 25 kilometriä tunnissa, jolloin sähköavustus loppuu. Lisävastus luomupyörään verrattuna on valmistajan mukaan vain kolme wattia.

Akku on kaikissa malleissa täysin integroitu ja kapasiteetiltaan 320 wattituntia. Akkua ei saa latausta varten irti pyörästä, vaan se ladataan latausportin kautta.

Koska moottorin tuottama maksimiteho on huomattavasti pienempi kuin isoveljensä (SL 240 W, Turbo Levo 565 W), luvataan SL:n 320 wattitunnin akulle sama käyttöaika yhdellä latauksella kuin Levon 500-wattituntiselle akulle. Jos se ei riitä, saatavilla on 160 wattitunnin lisäakku, joka lisää ajoaikaa 50 prosentilla Lisäakku sijoitetaan juomapullotelineeseen ja yhdistetään johdolla pyörän latausporttiin. Lisäakku painaa 1,1 kiloa ja maksaa 400 euron verran.

Äärimmäisessä rasituskokeessa pyrimme pitämään vauhdin alle 25 km/h, jolloin turbotimme akun tyhjäksi metsämaastossa vajaan 30 kilometrin matkalla ja aikaa kului 1 tunti ja 40 minuuttia. Nopeilla neulaspoluilla virtaa riitti puolisen tuntia pidempään, mutta pitkiä vetoja mentiin avustusrajan yläpuolella koska pyörä kulkee niin kevyesti.

Levo SL -malleja on neljä. Kolmessa on hiilikuiturunko ja yksi on alumiinia.

Kuten nimi SL eli Super Light vihjaa, painon pudotus ei tule pelkästä moottorista, pienemmästä akusta ja kevyemmästä rungosta. Myös SL:n komponentit ovat valittu keveyttä silmällä pitäen. Kaikki on pykälää kevyempää kuin tavallisessa Turbo Levossa.

Moottori on kevyt ja todella pieni. Pullotelineeseen tuleva Range extender -lisäakku painaa noin kilon ja maksaa 399,90 euroa. Latausporttiin kytkettävä kaapeli maksaa 34,90 euroa. Jos haluaa ladata kahta akkua samalla kertaa, pitää hankkia 54,90 euroa maksava Turbo SL Y -laturinjohto.

Koeajoon tuli Turbo Levo SL Comp Carbon L-kokoisena. Vaaka kertoi sen painavan 18,45 kiloa ilman lisäakkua. SL on isoveljeään selkeämmin tarkoitettu trailiajoon, joten keulana on Fox 34 Rhythm Float 150 millin joustomatkalla. Takajousituksesta vastaa niin ikään 150 milliä joustava Fox Float DPS Performance. Joustomatkat ovat identtiset normi-Levon kanssa. Jarruina ovat Sramin Guide R:t 200- ja 180-millisillä levyillä.
Vaihdekomponentit ovat 12-pykäläiset Sramin NX Eaglet. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Specialized laittaa sähköpyöräänsä 12 vaihdetta – tähän asti on pärjätty yhtä vähemmällä.

Heti alkuun katse kiinnittyy SL:n ulkonäköön. Pyörä näyttää todella sirolta, jopa luomupyörämäiseltä isoveljeensä verrattuna. Moottori ja akku on istutettu runkoon todella nätisti. Paikallaan nostellessa pyörä tuntuu hämmästyttävän kevyeltä, mitä se tavallisiin sähköavusteisiin täysjoustoihin verrattuna toki onkin.

Sitten ei muuta kuin jousitus säätöihin ja menoksi. Kaikki moottorin ohjaimet ovat tuttuja kuskille, joka on ajanut Turbo Levolla tai Kenevolla.

Ledinäyttö sijaitsee optimaalisessa paikassa vaakaputken päällä. Siitä näkee mikä moottorin kolmesta tehoasetuksesta on päällä ja paljonko latinkia akussa on jäljellä.

Turbomoodin avustus on 100 prosenttia, Trailin 50 ja Econ 30 prosenttia. Vakioasetuksia voi muuttaa Spessun Mission Control -sovelluksen avulla älypuhelimella itselleen sopiviksi vaikka lenkin aikana.

Heti ensimetreillä huomaa SL:n luomumaisen käytöksen, sillä ajotuntuma on hyvin erilainen kuin isoveli Turbo Levossa. Moottori antaa voimansa ulos hyvin kontrolloidusti. Jos jaloilla pyytää lisää, lisäpotkua tulee, mutta niin, että tasaisella polulla eteneminen on varsin verkkaista. Kun polkemisen lopettaa, moottorin avustus loppuu samaan paikkaan, mikä tekee SL:stä hyvin luomumaisen ajaa.

Moottori on hieman äänekkäämpi kuin isoveli Turbo Levossa. Se johtunee Specializedin 1.1-moottorin hammasrattaiston rakenteesta. Ääni kuuluu, mutta ei häiritse.

Kun polku muuttuu tekniseksi, vauhdin ylläpito on huomattavasti vaikeampaa. Sykkeet alkavat nousta todella korkealle, jos aikoo pitää sellaista vauhtia, mitä tavallisella Turbo Levolla on tottunut ajamaan. Vaikka meno on totuttua miedompaa, vauhti olisi silti monelle luomukuskille liikaa.
Ylämäkiin mennessä joutuu pudottamaan pari pykälää pienempää vaihdetta silmään ja tekemään töitä jaloilla. Kuinka paljon, riippuu täysin millä avustustasolla ajaa. Turbolla loivat mäet tulevat ylös rivakkaa tahtia tekemällä hieman töitä jaloilla. Trail-asetuksella jalkaa joutuu laittamaan jo tosissaan peliin, jotta rivakka tahti pysyy yllä. Ecolla rivakkuuden voi unohtaa.

Jyrkkiin ylämäkiin on syytä valmistautua vaihtamalla reilusti pienempää vaihdetta pesään ja laittaa peliin tosissaan jalkaa jopa turbomoodilla. Oman jalan reilu käyttö palkitaan ja jyrkät ylämäet tulevat ylös kohtuullista vauhtia. On kuitenkin selvää, ettei 2.1-moottorilla varustetun Turbo Levon nousuvauhtiin ei ole mitään asiaa, etenkin jos Levon kuski päästelee turbomoodilla.

320 wattitunnin akku on viistoputken sisällä. Lataus onnistuu vain ulkoisesta latausportista pyörän vasemmalta puolelta. 240 wattia tuottava ja 35 newtonmetriä vääntävä moottori ei potki mäkeen samalla voimalla kuin Turbo Levo, joten lihasvoimaa tarvitaan paljon enemmän. Siksi myös välitykset ovat sähköavusteiseen pyörään kevyet. Edessä on vain 30-hampainen ratas ja takaa löytyy 12-lehtinen 11–50-pakka.

SL on todella hyvä ja ketterä ajaa nopeaa kangasmetsäpolkua. Sen ohjaaminen, mutkiin asettelu ja mutkista ulos tulo on todella herkkää ja kevyen oloista. SL tuntuu huomattavasti kevyemmältä ajaa kuin mitä painonumerot kertovat. Yksi syy tähän on varmasti se, että SL:n moottori ja akku on sijoitettu matalalle ja keskelle pyörää. Se tuo ohjaukseen ja pyörän etupäähän luomumaista keveyttä, jolloin keulan toiminta ja paineet nousevat tärkeään asemaan.

Huomasin ajavani aluksi aivan liian kovalla keulalla, jolloin eturengas pomppi kivien yli. Olin laittanut keulaan sähköpyörään yleensä sopivat paineet. Takajousitus on tehokas polkea jopa takaiskari auki-asennossa, mutta hitaassa vauhdissa se oli jopa hieman pintakova.

Takajousitus herää henkiin vauhdin noustessa. Se tarjoaa hyvin tukea keskialueella eikä pohjaa. Vaikka SL:ää ei ole suoranaisesti tarkoitettu alamäkikaahaukseen, juuri siinä sen sähköpyörälle uniikit ajo-ominaisuudet tulevat parhaiten esiin. Ohjaaminen ja mutkista ulos tulo on tavallista vaivattomampaa. Myös hypyt ja keulan nosto esteiden yli onnistuvat nopeammin ja ketterämmin kuin isoveljellä.

Vauhti nousee helposti yli moottorin avustusrajan. Tämä tapahtuu melkein huomaamatta, mutta ylämäen lähestyminen palauttaa takaisin kylmään todellisuuteen. Jaloista on laitettava kaikki peliin, jos aikaa pitää vauhdin 25 kilometrin yläpuolella nousun ajan.

Moottori soveltuu todella hyvin seisaaltaan ajamiseen. Huomasin ajavani SL:ää kuin luomua, ottamalla spurtteja putkelta. Alamäkeen SL tarjoaa juuri sopivan määrään avustusta, jotta saa tarvitsemansa vauhdin nopeasti, mikä tekee loivista alamäkipätkistä todella hauskoja ajaa uudelleen ja uudelleen.
Teknisiin kivikko- ja juurakkoalamäkiin mentäessä alkaa SL:n trailisuuntautuneisuus paistaa läpi. Etupäässä Fox 34 ei oikein pysty ottamaan iskuja kyllin hyvin vastaan ja jarruissa voisi olla enemmän tehoa. Nämä seikat tulevat tosin esiin vasta haastavissa ja kovavauhtisissa alamäissä, joissa SL alkaa tuntua hieman rauhattomalta.

Ajoimme Levo SL:llä satoja kilometrejä, ja testaajia oli useita ja eritaustaisia. Paatuneet sähköpyöräkuskit valittivat aluksi tehon puutetta, mutta jonkin ajan kuluttua heilläkin oli iso virnistys naamalla ja hengitys kulki katkonaisesti. Lause ” jumalauta, tämä on makea ajaa” purkautui ilmoille aika usein. Myös lause ”jumalauta, tässä joutuu tekemään töitä ihan tosissaan” oli aina hengähdystauolla kuultavissa.

Kuinka paljon töitä SL:llä ajo sitten vaatii? Saimme yhden kovajalkaisimmista testikuskeista ajamaan lenkin niin, että muu porukka oli normi-Levoilla ”reilusti” kirittämässä. Datan keruu onnistuu hienosti SL-mallissa yhdistämällä bluetoothilla pyörään älykello tai -laite, jolloin se kertoo ja kerää tiedon wateista ja muusta olennaisesta.

Sovimme, että SL-kuski saa ajaa edellä ja loppu porukka kirittää häntä kevyesti. Lenkin pituus oli vähän alle 30 kilometriä. Se ajettiin märillä kangaspoluilla, joilla on vain pari hyvin hidasta teknistä kohtaa ja yksi iso tekninen ylämäki. Muilta osin polut ovat nopeasti ajettavia.
Kovajalkaisen kuskimme keskiwatit olivat 168 ja NP 209 wattia. NP-wattilukema kertoo, mikä wattimäärä tarvitsisi antaa jaloista ulos vastaavan rasituksen saamiseen tasaisella poljettaessa.

Huipputeho jaloista oli hetkellisesti 732 wattia, joten kuski laittoi jalkaa peliin ihan tosissaan. Keskisyke oli 146 ja huippu yli 180.

Testiniilomme piti turboasetuksen päällä suurimman osan lenkistä. Meidän ”täystehoisilla” Levoilla ajavien rasitus ei ollut näin kova, mutta on pakko myöntää, että ei SL-kuski jaloissa pyörinyt. Tämä kertoo SL:n ja tavallisen Turbo Levon moottorien erosta aika paljon. Kuten alussa todettiin, SL on kaksi kertaa sinä ja Turbo Levo neljä kertaa sinä.

Specialized Turbo Levo SL on jopa lähempänä luomupyörää kuin täysiveristä sähköpyörää. Sen ajo-ominaisuudet ovat jotain todella hienoa. Moottori avustaa juuri tarpeeksi, jotta sillä voi kaahata samalla puskien itsensä sykkeen ylärajoille – jos sillä nyt haluaa kaahata. Ylämäkiin mennessä voi puskea itsestään kaiken ulos tai ajaa rauhassa ylös jalkaa ja moottoria hieman enemmän käyttäen.

SL sopii myös kovalle kuskille treenikäyttöön. Mission Control -sovelluksen kautta voi pyörään ohjelmoida itselleen sykealueen. Jos syke on alempana kuin syötetty arvo, pyörä avustaa vähemmän, jos taas yli arvon, pyörä avustaa enemmän. Näin pystyy helpommin ajamaan tietyn sykealueen treenejä ja samalla kontrolloimaan lenkeistä tulevaa rasitusta paremmin, jotta voi ajaa useammin ja enemmän.

Specialized Turbo Levo SL taitaa olla juuri se piintyneelle luomumiehelle tai -naiselle sopiva sähköpyörä. Sille, joka ei ehkä ehdi ajaa niin paljon kuin ennen, jotta olisi aivan huippukunnossa, mutta joka nauttii sekä treenistä että ajamisesta. Tai sille kuskille, joka nauttii luomusta ajotuntumasta ja ketteryydestä, mutta on silti valmis ottamaan vastaan sähköavustuksen tuoman lisähauskuuden ajamiseen.
Mahdollisuuksia on monia, mutta Turbo Levo SL:ää kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos ”isot” sähköpyörät eivät ole sinun juttusi. Levo SL on arvaamattoman hauska ja ketterä sähköpyöräuutuus.