Koeajossa GZR Advantag-e

ryhmässä: Pyörätestit

Megaleveillä renkailla varustettu GZR Advantag-e on kuin kaksipyöräinen sähkömönkijä. Luomumaisen Shimanon moottorin ansiosta se on pätevä seikkailupyörä miehille ja naisille jotka kulkevat omia polkujaan!

Shimanon pienikokoinen moottori tavallaan roikkuu rungossa olevassa ”kehdossa”. 504 wattitunnin akku on melkein moottorissa kiinni, jotta painopiste on mahdollisimman alhaalla.

GZR on Verkkokauppa.comin talonmerkki, mutta Avantag-e sähköläski on läheistä sukua Tunturin eMaxille. Runkoa katsomalla voi päätellä että kyseessä eivät ole vain serkukset, vaan molemmilla pyörillä on samat vanhemmat. Tai sama runkosuunnittelija ja hitsausrobotti?
Ainakin pääkaupunkiseudulla näkee sähköavusteisia paksupyöriä paljon ja F-lehden ydinryhmän silmämittaisen otannan mukaan GZR Raw Bafangin moottorilla, Tunturin eMax Shimanolla ja KTM Macina Freece 261 Boschin moottorilla ovat yleisimpiä. Tässä jutussa esiintyvä GZR Advantag-e ja Tunturin eMax ovat sukulaissuhteensa takia tietenkin myös mitoiltaan samanlaisia, mutta sama pätee Kotarin paksukaiseen. L-kokoisena kaikkien runkojen vaakaputki on 59,5 senttiä ja takahaarukka noin 50 senttiä. Ohjauskulma on 69 astetta ja satulakulma 73 astetta.
Täysjousitettujen L-kokoisten traili- ja endurofillareiden vaakaputket ovat pääsääntöisesti 62-64 –senttisiä, joten niihin verrattuna sähköfätit ovat todella lyhyitä.

Moottorin alla on alumiininen panssari, jonka varassa voi liukua puiden ja kivien yli.
Eturatas on kiinni leveässä spaiderissa, jotta ketjulinja on saatu muhkean takarenkaan takia riittävän sivuun.

Läskipyörien, sekä luomu- että sähköavusteisten, suunnittelijoiden luovuutta rajaa rengaskoko. Erityisesti se pätee kun alle heitetään lähes viisituumaisia megamunkkeja. Lyhyehkö eturunko ja pitkä takahaarukka tekevät pyöristä kohtalaisen vakaita, mutta silti ne kääntyvät hitaassakin mönkimisvauhdissa kevyesti ohjaustangosta kääntelemällä. Jyrkkä ohjauskulma tekee ison renkaan kääntelystä kohtuullisen näppärää eikä aiheuta itsekääntyvyyttä. Eturengas ei siis lähde venkoilemaan ja kääntymään sisäkurviin omia aikojaan. Syy kyseiseen ilmiöön syntyy koska läskipyörän eturenkaan sivusuuntainen kosketuspinta muuttuukallistettaessa tuntuvasti ja sitä pyritään minimoimaan jyrkällä kulmalla.
Ohjaukseen vaikuttavat myös keulan offset, ohjainkannattimen pituus ja renkaan paine. Pienikin paine-ero tuntuu, ja jos ohjaus temppuilee, painetta kannattaa nostaa vaikka 0,05 baria kerrallaan. Jossain pyörässä 0,4 baria voi tuntua huonolta, mutta 0,5 baria rauhoittaa homman laakista. Jäykkäkeulainen GZR Advantag-e on ohjaukseltaan sopivan neutraali ja vasta kun eteen laitettiin alle 0,4 barin paine, alkoi eturengas seurata aivan itsestään maaston kallistuksia ja mataliakin uria.
Nyrkkisääntönä sähköavusteisen läskipyörän rengaspaineiksi voi maastoajossa suositella kesäkelillä 0,5-0,7 baria ja asfaltillakin korkeintaan 0,8! Kovempi ei tielläkään rullaa merkittävästi paremmin, mutta pomppii esteistä kuin kumipallo. Maastossa 0,7-0,8 baria on etenkin jäykkäkeulaisen nokalla jo kivikova!

Advantag-e on ajoasennoltaan rento. Ylävartalo on pystyssä, joten aggressiivinen maastoajo vaatii selän ja kyynärpäiden yhteisliikuntaa. Jyrkissä nousuissa pitää ruho työntää ohjaustangon päälle, ettei keula nouse ilmaan. Takarenkaan pidosta ei hullujenkaan vastamäkien huiputtaminen jää kiinni, sillä sutimiseen matka harvemmin tyssää. Ennemmin nousu keskeytyy uskalluksen puutteesta, tai tasapainohäiriöstä kun vauhti hidastuu hiipimiseksi. Shimanon kierroksia vaativa moottori tosin yllyttää hyökkäämään mäkiin, mutta kun pitää huolen riittävän pienellä välityksellä ajamisesta onnistuu täydellä Boost-teholla myös hitaalla kadenssilla ryömiminen.
Täysjäykkä sähköpyörä ei ole ykköstykki kaahaamiseen, mutta jos lihaksisto on kunnossa niin kohtuullisuuden rajoissa onnistuu hyvän matkavauhdin pito. Silloin pitää kuitenkin ajaa paljon seisten rysäyttelemällä läpi kivipuutarhoista ja juurakkohelveteistä. Se kysyy jerkkua jalkojen lisäksi myös ylävartalosta ja käsistä, eikä silloin saa apua edes moottorista. Päinvastoin sähköavustus pikemminkin yllyttää haastamaan itsensä ja ajamaan haastavassakin maastossa ylikovaa.
Omalla maallaan täysjäykkä GZR on maastoseikkailussa, jolla ei ole päämäärää eikä aikataulua. Kunhan pitää huolen siitä että akku ei lopu kesken, niin uusia polkuja ja reittejä voi etsiä mielin määrin ja väsymättä. Lähes viisituumaiset renkaat kantavat mudassa ja suollakin, joten upottava maastokaan ei ole syy kääntyä ympäri.

Eri tehoalueita poljinvoiman mukaan käyttävä trail-moodi sopii seikkailemiseen, koska sillä selviää useimmista nousuistakin. Kun käyttää omaa jalkaa kevyesti pyörittämällä, niin traililla pääsee helposti reilut parisen tuntia vaihtelevassa maastossa. Pelkästään boostilla kaahaaminen oikeastaan sotiikin pyörän olemusta vastaan. Ecolla ”polttoaine” riittää maastossakin kolmisen tuntia ja yli, mutta se vastaa rasitukseltaan lähes luomuna ajamista, eikä vauhtikaan päätä huimaa. 
Täysjäykällä sähkärillä voi harrastaa myös trial-tyylistä kikkailua. Etupään saa pompautettua kivien ja kinkamien päälle käyttämällä hyväksi pallomaisen eturenkaan kimmoisuutta. Shimanon tunnokkailla jarruilla pyörän saa stopattua juuri haluamaansa paikkaan, joka on etenkin kalliokikkailussa tärkeää ettei linja karkaa pitkäksi.
Toivomuslistalla olisi muutaman sentin leveämpi ohjaustanko, joka helpottaisi pyörän käsittelyä kaikenlaisessa käytössä. 78-senttinen ohjaustanko ja 50-millinen ohjainkannatin olisivat kokeilemisen arvoisia!

Jäykässä alumiinihaarukassa olisi tilaa vieläkin leveämmälle renkaalle.
XT:n vaihteet toimivat sähköpyörässäkin napakasti, kunhan on tarkkana multi shift-toiminnon kanssa.

Täysjäykän pyörän maavara ei muutu, kuten joustopyörissä ja myös lyhyehkö akseliväli vähentää osumia. Siitä huolimatta kammet voisivat olla senttiä lyhyemmät, eli 165-milliset. Polkemisen rytmin kanssa pitää olla tarkkana myös peräti 21-senttisen Q-factorin takia. Syy kaukana toisistaan oleviin kampiin johtuu leveistä renkaista, jonka takia ketjulinja pitää viedä reilusti sivuun.Schwalben Jumbo Jim –renkaat ovat kohtalaisen kevyet ja hyvät kaikenlaisessa kelissä.
Litkuttamalla renkaat antavat  selvemmin palautetta kuskille ja ne pitävät huomattavasti paremmin liukkaassa juurakossa ja kivikossa. Rullaavuus paranee myös hiukan ja pyörä myös kevenee, mutta ne eivät ole sähköavusteisessa fillarissa ykköstason asioita.

GZR Advantag-e on järkevistä osista koottu paketti – jarrut, vaihteet, kiekot ja renkaat ovat laatukamaa. Shimanon moottori on luotettava ja moni arvostaa mahdollisuutta räätälöidä tehoalueita oman maun mukaan.
Moottorin käyttöliittymä on myös parasta A-ryhmää ja ohjainkannattimen sivussa iskuilta suojassa oleva mittari kertoo kaiken tarpeellisen informaation.

Maahantuoja: Verkkokauppa.com
Hinta: 2 990 euroa
Moottori: Shimano Steps E8000, 70 Nm 250 W
Akku: Shim. BT-E8010 504 Wh
Runkoputki: alumiinia
Etuhaarukka: alumiinia
Koko: 19 (muut 17)
Paino: 21,75 kg (ilman polkimia)
Ohjaus/satulakulma: 69/73 astetta
Vaakaputken pituus: 59,5 cm
Satulaputken pituus: 48,5 cm
Akseliväli: 117,5 cm
Takahaarukan pituus: 50 cm
Keskiön korkeus: 34 cm
Vaihteensiirtäjä: Shim. XT
Takavaihtaja: Shim. XT
Jarrut: Shim. MT500, jarrulevyt 180 mm
Kammet/rattaat: Fat Bike 175 mm, 34 hammasta
Takarattaat: Shim. CS-M8000 11-46 11 ratasta
Vanteet: Alexrims Cherokee 80
Navat: Alexrims
Renkaat: Schwalbe Jumbo Jim 26×4,8″
Ohjaustanko/kannatin: Alumiinia 74 cm/alumiinia 6 cm
Ohjainlaakeri: FSA
Satula/tolppa: Selle Royal Essenza/alumiinia
Kiekkojen paino: 7,21 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit)

Tuoreet ryhmästä Pyörätestit

Koeajossa Fantic Passo Giau

Italialainen Fantic on siitä harvinainen fillaritehdas, että se valmistaa vain moottoroituja kaksipyöräisiä.…

Koeajossa Fantic Integra Fat Sport

Fanticin sähköavusteinen paksupyörä sai 2019-mallivuodelle samanlaisen Integra-muotoilun kuin italialaismerkin täysjoustot. Hydroformaamalla muokattu…

Siirry Sivun alkuun