Autoteollisuus jarruttaa – paine kasvaa
Brysselissä kuohuu taas. EU:n suunnitelma kieltää uusien bensiinillä ja dieselillä kulkevien henkilöautojen myynti vuonna 2035 on horjunut, kun teollisuus pumppaa jarruja täysillä. Useat autovalmistajat ovat varoitelleet, että sähköautojen kysyntä ei kasva tarpeeksi nopeasti, latausverkko laahaa ja kilpailu Aasiasta on raakaa. BMW:n toimitusjohtaja Oliver Zipse totesi jokseenkin turhautuneena:
“Jos päätöspäivä lukitaan liian aikaisin, koko arvoketjun päästöt jäävät helposti sen alle piiloon.”
Toisella laidalla ympäristöjärjestöt osoittelevat, että venyvä aikataulu voi syödä EU:n ilmastotavoitteita kuin ruoste vanhaa pakoputkea.
Mikä tässä nyt muuttuu?
Alkuperäinen tavoite oli selvä: vuodesta 2035 eteenpäin ei enää rekisteröitäisi yhtäkään uutta autoa, joka tuuppaa putkesta hiilidioksidia.
Nyt pöydällä on vaihtoehtoja, jotka sisältävät pidennetyn siirtymäajan, hybridien erikoiskohtelun ja jopa synteettisten polttoaineiden avaaman takaoven. Kulisseissa kuhisee, ja jäsenmaiden välillä käydään lähes salamyhkäistä vääntöä, kuka uskaltaa hellittää ensiksi.
Suomi – talous, arki ja pieni lottoheitto väliin
Suomi ei ole autoteollisuuden jättiläinen, mutta vaikutuksia valuu väistämättä myös tänne. Investoinnit voivat siirtyä, ja autokauppojen arki elää epävarmassa välitilassa.
Kuluttaja miettii, uskaltaako vaihtaa autoa vai odottaako, että EU saa linjansa ojennukseen. Joku heitti kahvipöydässä, että päätöksenteko tuntuu välillä samalta kuin koittaisi arvata loton oikea rivi ilman lappua – vähän hakuammuntaa, mutta jännittävää silti.
Euroopan laajempi peli
Jos aikataulua venytetään kunnolla, EU:n sähköautokisa voi hyytyä väärään aikaan. Kiinalaiset valmistajat painavat markkinoille kiihtyvällä vauhdilla, ja Euroopan tallissa käydään läpi melkoista identiteettikriisiä. Toisaalta liian tiukka suunnitelma voisi johtaa teollisuudessa isoon rytinäyn ja työpaikkojen katoamiseen. Eräs eurooppalaisen sähköautofirman johtaja kiteytti tunnelman näin:
“Eniten pelottaa se, että kaikki juoksevat eri suuntiin eikä kukaan tiedä, missä maali on.”
Mihin tämä kaikki on menossa?
Bryssel valmistelee uutta arviota vielä tämän vuoden aikana. Poliittinen paine kasvaa, autonvalmistajat huutavat lisää aikaa ja ympäristöliikkeet katsovat huolestuneesti kelloa. Päätöksistä tulee värikkäitä, ehkä jopa riitaisia. Ja mikä parasta – kukaan ei oikein tiedä, milloin tämä keskustelu oikeasti päättyy. Juuri siksi tästä puhutaankin kaikkialla, kahviloista ministeriöihin.
