Koeajossa sähköläski KTM Macina Freeze 261

ryhmässä: Pyörätestit

KTM:n sähköavusteisen läskipyörän Macina Freeze 261:n suunnittelussa on keskitytty olennaiseen. Muodot ovat karut, hitsaussaumat samoin. Työkalumaisesta ulkoasustaan huolimatta pyörä itsessään on kuitenkin ihan soiva peli. Sen todistivat märissä syyskeleissä ajetut testilenkit.

Sähköavustus sopii läskipyörään erityisen hyvin, sillä se kompensoi mukavasti paksupyörän huonoja puolia. Sähköapu poistaa leveiden renkaiden mukanaan tuomaa tahmeaa poljettavuutta tehokkaasti etenkin silloin, kun kuski joutuu sotkemaan maastopaineilla asfalttisiirtymiä. Myöskään pyörän kokonaispainolla ei sähköavusteisessa läskissä ole ollenkaan sellaista merkitystä kuin luomupaksupyörässä.
Kotarissa turha hienostelu on unohdettu. Suoraviivaisesta alumiinirungosta puuttuvat muotoilulliset hienoudet tyystin ja esimerkiksi akku on asemoitu litteähkön viistoputken päälle ilman minkäänlaista integrointia. Moottori on ruuvattu karskisti kiinni sen päällä olevaan tanakkaan alumiinikaareen. Monessa muussa sähköpyörässä akku ja moottori ovat maisemoitu kokonaisuuteen siten, ettei moni ulkopuolinen edes tajua, että kyseessä on sähköavusteinen ajokki.
Ei Macina Freezen karu muotoilu toisaalta tee pyörästä sen käyttöä ajatellen yhtään huonompaa. 69 asteen ohjauskulma ja 73 asteen satulakulma ovat (sähkö)läskipyörälle tyypilliset. Itse asiassa ne ovat aivan samat kuin edellä mainitussa Tunturissa. Shimanon XT-vaihteisto toimii täsmällisesti ja 11–46-pakassa riittää välityksiä kaikkiin tilanteisiin.
Pitkä kymmensenttinen ohjainkannatin edustaa vanhaa koulukuntaa. Ohjaus on siitä huolimatta läskipyörille tyypilliseen tapaan varsin herkkä ja taipumus itsekääntyvyyteen korostuu eturenkaan painetta vähennettäessä. Joustokeulan ansiosta eturenkaassa voi hyvin pitää hieman kovempaakin painetta.
Takavuosina osa harrastajista nyrpisteli läskipyörien joustokeuloille. Ajateltiin, että kun pyörässä on 4–5-tuumaiset renkaat, ei siihen enää mitään joustokeulaa tarvita, sillä renkaat tuovat tarpeellisen jouston.
Totta toinen puoli. Luomuläskissä joustokeula hieman torppaa ajatusta pyörän yksinkertaisuudesta ja huoltovapaudesta sekä lisää sen jo valmiiksi korkeaa painoa. Paksujen renkaiden tuoma jousto on kuitenkin kumipallomaista, joten joustokeula tekee etenkin kivikoiden ja juurakoiden ylittämisestä vähemmän pompahtelevaa.
Kotariin asennetussa Bluto-keulan versiossa on joustoa vain 80 milliä, mutta sekin riittää jäykkäperäisessä sähköläskissä pehmentämään menoa. Keulassa on ohjaustangon napista toimiva säätö, jolla joustoa saa hidastettua, mutta ei kuitenkaan lukittua. Sähköpyörässä joustokeulan tuoma painonlisä ei vaikuta juuri mitään, semminkin kun Kotarilla pystyy posauttelemaan useimmista esteistä yli sen kummemmin keulaa keventelemättä.
Osa läskipyöräilijöistä on sitä mieltä, että sitä parempi mitä leveämmät renkaat pyörässä on. Etenkin sulan maan aikaan valikoiman kapeammasta päästä olevat renkaat riittävät meidän mielestämme kuitenkin hyvin. Kotariin asennetuilla nelituumaisilla Schwalben Jumbo Jimeillä pärjää ihan mukavasti, vaikka ajoreitti koukkaisi välillä soisenkin polun kautta. Kovin paljon leveämpi rengas Macina Freezeen ei edes mahdu, sillä ketju menee jo nyt isolla takarattaalla miltei sivunappuloita hipoen.
Loppusyksystä, kun polut tuntuvat pursuavan huippuliukkaita vinojuuria, läskipyörän leveät renkaat ja matalat rengaspaineet pääsevät oikeuksiinsa. Tarkkana on toki oltava, mutta yllättäviä luiskahduksia sattuu huomattavasti harvemmin kuin normimaasturilla ajaessa. Takarenkaan vetopito jyrkissä paikoissa on ällistyttävä, kun se on vielä yhdistetty sähköapuun. Kuskilta loppuu yleensä pää ennen kuin pyörästä nousukyky. Myös kuumottavissa pudotuksissa läskirenkaiden pito on hämmästyttävän hyvä märälläkin alustalla.
Kapeanlaisen takahaarukan ansiosta KTM:n Q-factor eli kampien etäisyys pyörän keskilinjasta on saatu pysymään kurissa. Kotarilla ajaessa jalat eivät siis sojota yhtä harallaan kuin monen muun paksupyörän satulassa.

Vaikka Boschin moottori tuuppaa kohtuullisesti tehoa jopa toiseksi miedoimmalla Tour-asetuksella ja painottaa enemmän kampiin kohdistuvaa poljinvoimaa kuin kampikierroksia, kannattaa pyörittää samaan tyyliin kuin luomupyörällä ajaessa. Tour-asetuksella kevyeltä tuntuva eteneminen saattaa houkuttaa käyttämään liian suuria välityksiä, jolloin vauhdin tyssätessä yllättäen kinkkisessä paikassa päällä on armotta liian iso vaihde ja kuski jää niin sanotusti kammelle. Turbolla ja eMTB-asetuksella Bosch sen sijaan jaksaa vääntää nousuja vaikka kampikierrokset alkaisivat tuntua jopa luonnottoman hitailta. Läskipyörän muutenkin hyviin ryömintäominaisuuksiin Boschin moottori soveltuu todella hyvin.
Boschin 500 wattitunnin Powerpack-akun saa Turbo-moodilla ajettua rankassa maastossa finaaliin alle kahdessa tunnissa. Toisaalta enimmäkseen Tour-asetuksella ajaessa virtaa riittää kevyempitempoisessa, sekä polkua että siirtymiä sisältävässä pyörittelyssä yli kolme tuntia. Näytöstä löytyvä jäljellä olevan ajomatkan ilmaisin toimii kohtuullisen tarkasti.
Nykyään Boschilla on neljän tehomoodinsa joukossa eMTB-avustustaso, joka löytyy Turbon ja Tourin välistä. Jostain syystä valikossa näkyy tällöin vanhemmista versioista tuttu teksti Sport ja eMTB vilahtaa tehomoodia vaihtaessa vain hetkeksi näkyviin näytön alalaidassa. eMTB haistelee kuskin poljinvoimaa muita avustustasoja monipuolisemmin ja käyttää laajasti eri tehoalueita kulloisenkin ajotilanteen mukaan.
Boschilla on tarjolla sähköpyöriinsä neljä erilaista näyttöä. KTM:ään on valittu suurikokoinen ja selkeälukuinen Intuvia, joka asennetaan keskelle ohjaustankoa. Näytöstä näkee akun varaustilan ja käytössä olevan avustustason lisäksi kuinka tanakasti tehoa moottori kussakin ajotilanteessa antaa ulos. Tämä taas on kytköksissä siihen kuinka kovalla voimalla ajaja pyörittää kampia. Ylämäkeen runtatessa näytön palkkijono nousee tappiinsa, samoin tasaisella tiukasti kiihdyttäessä. Siirtymää taloudellisesti ”pintakaasulla” pyöritellessä palkkeja näkyy näytössä vain pari.
Lisäksi mittarista näkee nopeuden ohella infonappulaa näpyttelemällä ajoajan, sen kuinka pitkälle avustettuna vielä pääsee, osa- ja kokonaismatkan, kellonajan sekä keski- ja maksiminopeuden. Voipa näyttöön laittaa päälle jopa autoista tutun vaihtamisopastimen, joka kertoo milloin olisi syytä vaihtaa pykälää pienemmälle tai suuremmalle.
Käyttöliittymää operoidaan vasemmalla peukalolla pienehköstä boksista, jonka plus- ja miinusnapeista vaihdetaan avustustasoja ja keskelle sijoitetusta info-napista näytön tietoja. Boksin ylälaidassa on talutuspainike, jolla pyörän saa ryömimään hitaasti kun tunkkaa mäkiä ylös.

Eräät valmistajat tarjoavat nykyään jopa yli 700 wattitunnin akkuja. Boschilla toistaiseksi tehokkain akku on Kotaristakin löytyvä 500 wattitunnin malli. Akku saisi kernaasti olla suurempikin, sillä pidemmillä lenkeillä on hermoille käyvää vilkuilla hupenevia virtapalkkeja ja laskeskella mielessään, kuinka pitkästi matkaa mitäkin kautta on takaisin lähtöpaikalle.
Boschilla on olemassa myös kahden akun järjestelmä, mutta sitä näkee lähinnä pitkän matkan retkipyörissä.
Moottorin tehontuottoa ja muita ominaisuuksia ei Boschissa voi eräistä muista moottorimerkeistä poiketen säätää kännykkäsovelluksen avulla. Päivitykset Boschiin hoidetaan valtuutetuissa huolloissa läppärin ja kiinteän yhteyden kautta.
Boschin moottorin arin paikka on sen alapuolinen suojaus, joka on jätetty muovisen, hieman heppoisen oloisen ”pohjapanssarin” varaan. Kaatuneita puita ylittäessä saattaa olla parempi nostaa pyörä suurempien runkojen yli. Ajatus pyörän keikkumisesta puunrungolla moottorin suojamuovin varassa päällään vielä kuskin paino ei kuulosta hyvältä. F-lehden pajalla samaan aikaan KTM:n kanssa olleissa muissa sähkömaastureissa moottorien suojaus alta tulevia iskuja vastaan oli järjestään tukevammin toteutettu.

KTM Macina Freeze on kelpo vaihtoehto sähköavusteista läskipyörää etsivälle. Sen suunnittelussa ei ole turhia kikkailtu, rungossa on retkihenkisiä ajajia varten kiinnityspisteet tavaratelineelle, sähkötekniikka tulee saksalaiselta suurvalmistajalta Boschilta ja nokalla on läskipyörien yleisin joustokeula, RockShoxin Bluto. Yhdellä sanalla sanottuna: järkipeli.
Artikkeli on julkaistu Fillari-lehdessä 7/2018

Merkki: KTM Macina Freeze 261
Maahantuoja: Helkama Velox Oy
Hinta: 3 799 euroa
Moottori: Bosch Performance Line CX, 36 V, 250 W
Akku: Bosch Powerback, 13,9 Ah, 500 Wh
Runkoputki: 6061-alumiini
Etuhaarukka: RockShox Bluto RL Solo Air, joustomatka 80 mm
Koko: 48 (muut koot 43 ja 53)
Paino: 22,5 kg (ilman polkimia)
Ohjaus/satulakulma: 69/73 astetta
Vaakaputken pituus: 59,4 cm
Satulaputken pituus: 48,5 cm
Akseliväli: 119 cm
Takahaarukan pituus: 51 cm
Keskiön korkeus: 31,5 cm
Vaihteensiirtäjä: Shimano XT
Takavaihtaja: Shim. XT
Jarrut: Shim. MT520 -levyjarrut, 180 mm jarrulevyt
Kammet/rattaat: KTM Delta, 170 mm/16 hammasta
Takarattaat: Shim. M7000, 11–46, 11 ratasta
Vanteet: Sun Ringle Mulefüt 80
Navat: Sun Ringle SRC FB
Renkaat: Schwalbe Jumbo Jim 26×4.0″
Ohjaustanko/kannatin: KTM Team, 72 cm/KTM Team, 10 cm
Satula/tolppa: Selle Italia Nepal/KTM Team SP
Kiekkojen paino: 7,01 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit)

Tuoreet ryhmästä Pyörätestit

Ajettu E/FAT 1000W

  E/FAT on suomalaismerkki, jonka mallistossa on yksi sähköläski. Pyörän erikoisuuksia ovat…

Trek Powerfly-mallisto

Trekin sähkömaasturin Powerflyn ensimmäiset versiot, pitkäjoustoinen LT ja lyhyempijoustoinen FS esiteltiin vuonna…

Siirry Sivun alkuun