Koeajossa Haibike XDURO Nduro 10.0 vm. 2018

ryhmässä: Pyörätestit

Meneekö överiksi, kun sähköfillariin laitetaan molempiin päihin 180 milliä joustoa? Ei mene, vaan päinvastoin! Endurotyylisessä maastoajossa hauskuuskerroin nimittäin lisääntyy samassa suhteessa kuin joustomatka pitenee.

Saksalainen Haibike on sähköpyörien ja erityisesti keskiömoottoristen maastofillareiden edelläkävijä. Nykyisten mallien esi-isä eQ Xduro esiteltiin Eurobikessa jo vuonna 2010.
Boschin uudesta moottorista on liikkeellä monenlaisia huhuja, mutta varmat tiedot kertovat, ettei edes pyörävalmistajilla ole siitä vielä tarkempaa tietoa. Jos ja kun sellainen tulee, niin aikaisintaan mallivuoden 2020 pyöriin. Nykyinen Bosch Performance CX -moottori jakaa mielipiteet melko tasan kahteen leiriin, joista molemmilla on näkemykseensä hyvät perusteet.
F-lehden muutaman hengen sähköpyörätestiporukalla on varmasti Suomen paras perstuntuma kaikista yleisimmistä keskiömoottoreista, sillä tuskin kukaan muu on päässyt ajamaan niillä tuntikausia samaan aikaan samassa maastossa. Koska sähköpyörät ovat sekä alan lehdille että harrastajille vielä melko tutkimaton erämaa, meillä on oppimateriaalina myös omassa käytössämme pyörät Brosen, Spessun Brosen, Boschin ja Shimanon moottoreilla. Maastossa ajettuja kilometrejä on pyöriin kertynyt kahden ja kolmen tuhannen välillä.

Performance Line CX-moottorissa on vääntöä on 75 Newtonia ja niin sanottua peak poweria yli tuplasti enemmän.. Euromääräysten mukainen 250 watin teho nimittäin on tietyissä tarkkaan määritellyissä laboratorio-olosuhteissa mitattu moottorin kyky haihduttaa termodynaamista lämpökuormaa.
Bosch käyttää ainoana valmistajana hammasrattailla toteutettua vaihdelaatikkoa, joka muuttaa eturattaan pyörintänopeuden puolitoistakertaiseksi kampikierroksiin verrattuna. Eturatas on siis tavallista pienempi, testipyörässä 16-piikkinen. Sisäisen ratasvälityksbn takia Bosch on raskas polkea ylivauhtia sen jälkeen, kun avustus loppuu. Tiellä kannattaa suosiolla pysytellä 25 kilometrin tuntivauhdin tuntumassa, sillä kovempaa ajaminen on kuin puskisi rajuun vastatuuleen.
Vaihdelaatikon ansiosta moottori on kuitenkin sitkeä vetämään. Bosch myös avustaa jo todella matalilla kampikierroksilla muihin merkkeihin verrattuna.
Moottorin softa on tehty painottamaan enemmän kampiin tulevaa voimaa kuin kierroksia. Bosch vääntää mäet ylös raa’asti, vaikka käyttäisi ”liian” isoa vaihdetta. Maastossa joutuu usein jalkautumaan jyrkissä nousuissa etenkin jos hiukan tötöilee, eikä mäkistartti onnistu painavalla sähköpyörällä pelkällä lihasvoimalla. Bosch kuitenkin vaatii vain kovan painalluksen kammesta, jonka jälkeen mäki alkaa nousta kuin itsestään.
Turbo-moodilla teho tuntuu haastavassa maastossa etenkin tottumattomasta ajajasta hätäiseltä ja hyökkäävältä. Bosch jakaa mielipiteitä juuri nopean tehon tuottonsa takia. Polkupyörätaustaiset sähköpyöräkuskit eivät pidä poljintuntumaa tarpeeksi luonnollisena, kun taas moottoritaustalta sähköpyöriin siirtyvät tykkäävät Boschista kuin hullu puurosta. Kun moottoriin tottuu, sillä on omalla tavallaan helppo ajaa. Vaihtamisen tarve on vähäistä, koska vetoja riittää hitaillakin kampikierroksilla. Sitkeytensä ansiosta Bosch toimii hyvin yhteen Sramin kahdeksanpykäläisen, nimenomaan sähköpyöriin tarkoitetun EX1-vaihteiston kanssa.
eMTB-moodilla Bosch haistelee poljinvoimaa ja käyttää älykkäästi Tour- ja Turbo-tehoja. eMTB:llä pyörä ei hyökkää liian äkkinäisesti, mutta kovissa kiihdytyksissä ja etenkin nousuissa tehoa tulee kuitenkin ulos saman verran kuin Turbolla, kunhan kuski pyörittää kampia tarpeeksi kovalla voimalla. Myös akku riittää eMTB:llä reilusti pidempään kuin Turbolla, joten sen ansiosta sujuu yhtä lailla vauhtileikittely kuin rauhallisempi ajaminenkin. Eco-moodilla ajaminen sen sijaan vastaa lähinnä samaa kuin olisi liikkeellä painavalla maastopyörällä.
Alun perin Boschin CX-moottoreissa oli neljä tehoaluetta, joista Sportin, eli toiseksi tehokkaimman, tilalle tuli eMTB. Jatkossa toivomuslistalla olisi mahdollisuus räätälöidä vaikkapa Touria niin, että se avustaisi yhtä paljon kuin ”hyllytetty” Sport. Silloin eMTB soveltuisi nykyistä paremmin nopeaan ajamiseen. Ecoon voisi myös lisätä mahdollisuuden muokata tehoa. Brosessa ja Shimanossahan pystyy jo nyt säätämään monipuolisesti sekä tehoalueita että poljindynamiikkaa.
Testipyörässä käytetään ohjaustangossa vasemmalla olevaa Purion-mustavalkonäyttöä. Näytössä on myös napit, joista tehomoodeja valitaan. Nopeuden lisäksi näytön valikosta saa esiin muun muassa tripin, kokonaiskilometrit ja arvion jäljellä olevasta ajomatkasta. Kokemusten mukaan se pitää suunnilleen paikkansa.
Akun kestoon ei edelleenkään ole tyhjentävää vastausta. Koko matkan maastossa vauhdikkaasti Turbo-teholla ajaen pääsee Haibiken 500 Wh:n PowerTube-akulla noin 25–30 kilometriä, mikä tarkoittaa ajassa noin tuntia ja neljääkymmentä minuuttia. eMTB:llä pääsee samanlaista ajoa parisen tuntia, ja kun hiukan keventää jalkaa, vieläkin pidempään. Sähköpyörään pätee tavallaan sama kuin muihin moottorivehkeisiin. Mitä raskaampi kaasujalka, sitä suurempi on kulutus.
Meillä oli pitkäjoustoisen Haibiken verrokkina 150 milliä molemmista päistä joustava Trek Powerfly LT, eikä virran kulutuksissa kimppalenkeillä ollut merkittävää eroa.

Geometrialtaan Haibike XDURO Nduro 10.0 on moderni. Siinä on loiva keulakulma, jyrkkä satulakulma ja pitkän vaakaputken ansiosta tilava ohjaamo. 46-senttinen takahaarukka on Bosch-moottoristen pyörien lyhimmästä päästä.
Maastossa selviää ensimetreillä, miten eri maailmasta sähköpyörät ovat. Pelkällä lihasvoimalla liikkuva 180 milliä joustava DH-/enduropyörä on todella hidas ja sohvamainen ajaa kaikkialla muualla paitsi alamäkeen. Sähköavusteisesti liikkuva XDURO Nduro sen sijaan tuntuu yhtä nopealta kuin testilenkeillä verrokkeina olleet 140–160 milliä joustavat trailisähkärit.
Ajotuntumassa on pieni ero, sillä pitkä jousitus ei välitä samalla tavalla selkärankaan tietoa renkaiden pidosta kuin trailipyörissä. Pintaherkkyys on selvästi parempi, joten renkaat pitävät liukkaassakin juurakossa todella hyvin. Ajolinjat voi valita suoraviivaisesti vetämällä päin isojakin kiviä. Sama pätee droppeihin. Pienipiirteisessä maastossa joustomatka ja pyörän korkeus tekevät kääntämisestä hidasta, mutta ei tätä pyörää trialtyyliseen kikkailuun ole edes tarkoitettu.
Hyvät vauhtiominaisuudet eivät ole järeän pyörän kohdalla yllätys, mutta kiipeäminen on! Boschin sitkeä moottori ja herkkäliikkeinen takajousitus ovat yhdistelmä, joiden ansiosta pystyy selvittämään pelottavan jyrkät kivikkoiset ja juurakkoiset nousut. Apua tulee myös kaikissa olosuhteissa hyvin pitävistä, pehmeäseoksista Schwalbe Magic Mary -renkaista. 27,5×2,6-tuumaiset renkaat ovat muutenkin hyvä välimuoto. Ne kestävät matalampia paineita kuin kapeammat 29-renkaat, mutta ovat tarkemmat etenkin ohjauksen kannalta kuin 2,8- tai 3-tuumaiset plussarenkaat.
Sramin vaihdevipu sallii vain yhden pykälän vaihtamisen kerrallaan ja se on paras nimenomaan sähköpyörissä. Ketju nousee isommalle rattaalle tarkasti, kun vain muistaa painaa aina vivun pohjaan asti. Kahdeksanlehtisessä takapakassa on etenkin isoilla rattailla suuret erot välityksissä, mikä vaatii totuttelua. Homma toimii, kun oppii olemaan vaihtamatta liian aikaisin pienempää päälle. Pitää vain luottaa siihen, että moottori tekee työn kuskin pyrkiessä sopivasti ”kaasuttamaan” jaloilla lisätehoa.
Superkehut pyörä saa jarruistaan. Nelimäntäiset Magurat ovat tolkuttoman tehokkaat. Tuntuma vaatii pientä totuttelua, sillä palat purevat levyihin jo pienellä kahvan liikkeellä.

Haibike XDURO Nduro 10.0 on vetomiehen sähköpyörä. Parhaiten se sopii kuskille, joka ajaa vauhti tapissa ja Turbo-moodi päällä noin puolentoista tunnin endurolenkkejä. Jousitus suodattaa niin pikku tärinät kuin isotkin ryskyt.
Runko on vakaa ja muutenkin ajaminen on sitä paremmin hallussa, mitä enemmän pyörältä vaatii. Se kääntyy hyvin ja pitää myös linjat. Keula kevenee semiherkästi esteiden yli, mutta nopein tapa on vetää suoraan päin ja antaa jousituksen hoitaa hommansa, sillä vauhti korjaa virheet!
(Artikkeli on julkaistu Fillari-lehdessä 6/2018)

Merkki: Haibike XDURO Nduro 10.0
Maahantuoja: Tunturi-Hellberg
Hinta: 6 699 euroa
Runkoputki: 6061-alumiinia
Etuhaarukka: RockShox Lyrik RC, joustomatka 180 mm
Takajousitus: RockShox Super Deluxe RC3, joustomatka 180 mm
Koko: L (muut koot S, M ja XL)
Paino: 24,8 kg (ilman polkimia)
Ohjaus/satulakulma: 65/75 astetta
Vaakaputken pituus: 62,5 cm
Satulaputken pituus: 46,5 cm
Akseliväli: 125,7 cm
Takahaarukan pituus: 46 cm
Keskiön korkeus: 34,5 cm
Vaihteensiirtäjä: Sram EX1
Takavaihtaja: Sram EX1
Jarrut: Magura MT7, jarrulevyt 203 ja 180 mm
Kammet/ratas: e’Thirteen, 165 mm/16 hammasta
Takarattaat: Sram XG899, 11–48, 8 ratasta
Vanteet: DT Swiss FR1950
Navat: DT
Renkaat: Schwalbe Magic Mary 27,5×2,6″
Ohjaustanko/kannatin: Haibike TheBar +++ Gravity 35, 78 cm/Haibike TheStem +++ Gravity, 5 cm
Ohjainlaakeri: Integroitu
Satula/tolppa: Selle Royal Verne/KS LEV-DX -hissitolppa
Kiekkojen paino: 5,42 kg (mukana renkaat, rataspakka, jarrulevyt ja läpiakselit)
Moottori: Bosch Performance Line CX, 250 W, 75 Nm, 25 km/h
Akku: Bosch PowerTube, 500 Wh

Tuoreet ryhmästä Pyörätestit

Ajettu E/FAT 1000W

  E/FAT on suomalaismerkki, jonka mallistossa on yksi sähköläski. Pyörän erikoisuuksia ovat

Trek Powerfly-mallisto

Trekin sähkömaasturin Powerflyn ensimmäiset versiot, pitkäjoustoinen LT ja lyhyempijoustoinen FS esiteltiin vuonna
Siirry Sivun alkuun