Ajettu E/FAT 1000W

E/FAT on suomalaismerkki, jonka mallistossa on yksi sähköläski. Pyörän erikoisuuksia ovat 1000-wattinen takanapamoottori ja upside down -tyylinen pitkäjoustoinen keula.

E/FATin taustalla ovat isä Raimo Rouvinen ja poika Mikko. Raikka on pitkän linjan pyörämies, jonka yhtiö Vartiokylän Pyörä on yksi Suomen maastopyöräskenen edelläkävijöitä. Yhtiö toi aikoinaan maahan muun muassa GT:n pyöriä ja RockShoxin joustohaarukoita.

Raimo ja Mikko Rouvisella on pitkä kokemus myös moottoroiduista kaksipyöräisistä oman enduroharrastuksensa kautta ja osaamista muun muassa iskarien huollosta. Mutta mistä idea omaan sähköpyörämerkkiin?

Ihan omasta kiinnostuksesta uudenlaiseen juttuun. Olemme jo muutaman vuoden ajan kokeilleet ja kehitelleet erilaisia sähköpyöriä, emmekä halunneet ryhtyä tekemään samanlaista kuin muut. Päädyimme suunnittelemaan 1000-wattisen, maastokelpoisen ja pomminkestävän läskipyörän, jolla voi yhtä lailla mönkiä maastossa tai ajaa työmatkoja vuoden ympäri.

Projekti oli loppujen lopuksi paljon monitahoisempi kuin kuvittelimme. Sähköpyörän valmistaminen yleiseen myyntiin vaatii paljon paperisotaa ja yhteyksiä eri viranomaisiin. Aluksi vaikutti siltä, ettei kukaan koko maassa tiedä mitä papereita ja todistuksia tarvitaan ja mistä niitä saa.

Mikko on ollut projektin selvitysmies ja ollut yhteyksissä varmaan joka tahoon, joka jotenkin Suomessa sähköpyöriin liittyy, Raimo kertoo.

E/FAT 1000W on L1e-A -luokan ajoneuvo, eli moottorilla varustettu polkupyörä. Se poikkeaa sähköavusteisesta, 250 watin moottorilla varustetusta polkupyörästä suuremmalla tehollaan, mutta muitakin eroja löytyy. Moottori voi toimia myös ilman polkemista (esimerkiksi kaasukahvalla), mutta sen on kytkeydyttävä pois päältä, kun saavutetaan 25 kilometrin tuntinopeus.

Laitteeseen sovelletaan polkupyörän teknisiä vaatimuksia. Se ei tarvitse rekisteröintiä, joten tyyppihyväksyntää ei tarvita. Liikennevakuutus sen sijaan vaaditaan. Polkupyörän määritelmä ajoneuvolaissa sallii vain sähköavustuksen, joten polttomoottoria ei L1e-A -ajoneuvossa sallita.

Vaikka E/FAT on tavallisia poljinavusteisia sähköfillareita tehokkaampi, pätevät siihen samat liikennesäännöt ja myös jokamiehenoikeus. Sekä sähköavusteisessa polkupyörässä että L1e-A:ssa apukäyttövoimalaitteen tehonsyötön tulee katketa enintään 25 kilometrin tuntinopeudessa, joten tehokkaampi sähkömoottori parantaa vain ajoneuvon kiihtyvyyttä, ei suurinta nopeutta.

Polkupyörän vaatimusten mukainen L1e-A ei siis heikennä ympäristönsuojelun tai liikenneturvallisuuden tasoa. Sutimisjälkiä tai muutakaan maaston kulumista ei kenenkään tarvitse pelätä.

Olemme käyneet pyörillämme maastolenkillä ympäristöministeriön ylitarkastajan kanssa. Hän pääsi itse kokeilemaan, ettei tällainen sähköistetty läskipyörä kuluta maastoa esimerkiksi kävelijöitä tai luomupyöräilijöitä enemmän, Mikko Rouvinen vakuuttaa.

Nykyään netistä voi tilata melkein mitä tahansa, joten Suomestakin löytyy paljon tee se itse -miesten tekemiä sähköpyöräviritelmiä. Mikään ei kuitenkaan takaa näiden rakennelmien turvallisuutta ja säännöstenmukaisuutta.

Ammattimaisen ja luotettavan valmistajan pitää hoitaa monia asioita kuntoon ja myös maksaa niistä. Ajoneuvojen pitää muun muassa täyttää viranomaissäädökset ja niillä on oltava CE-hyväksyntä. Lisäksi valmistajan tulee huolehtia turvallisuusvaatimuksista ja -merkinnöistä. Myös tuottajavastuu eli kierrätys täytyy järjestää.

Sähköturvallisuuden perusvaatimukset mainitaan laissa, jossa on vaikka kuinka paljon laitteiden käyttöön, myyntiin ja valmistukseen liittyviä asioita. Lisäksi valmistajalta ja maahantuojalta pitää löytyä EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, jonka mukaan tuote täyttää turvallisuusstandardin nimeltään EN 15194: EPAC – Electrically Power Assisted Cycles, joten byrokratiaa ja paperisotaa on todella paljon. En tainnut edes muistaa mainita läheskään kaikkea, Mikko tuskailee.

Sivulta katsottuna E/FAT eroaa luomuläskistä vain viistoputkeen sijoitun akun osalta, sillä takanavassa sijaitseva pienikokoinen moottori on melkein huomaamaton. Suomessa suunniteltu runko on pyöreää alumiiniputkea ja muotoilu suoraviivaisen toimivaa. Toimivuutta ja yksinkertaisuutta on haettu myös vetämällä jarruletkut ja vaijerit ulkokautta. Etupäätä hallitsee jykevän oloinen usd-haarukka, jonka valmistajaa ei kerrota.

Ajokuntoinen E/FAT painaa noin 28 kiloa. Kokonaispainosta yhdeksän kiloa on sähköosia, kuten markkinoiden isoin akku, 1000 watin napamoottori, moottorin kontrolleri, kaasukahva sekä johdot ja liittimet.

Saisimme painosta helposti pois 4–5 kiloa valitsemalla erilaisia osia, kuten jäykän kuitukeulan ja kevyemmät renkaat. Haluamme kuitenkin painottaa kestävyyttä ja siksi käytämme 60 TPI:n ulkorenkaita ja paksuja sisärenkaita, jotta ne kestävät rajutkin kiviin osumat. Pienempi 500 wattitunnin akku olisi tietenkin myös kevyempi, mutta se taas heikentää toimintasädettä, Mikko Rouvinen summailee.

Testipäiväksi sattui yksi kevään paskaisimmista keleistä, joten metsässä oli sekä kuraista että liukasta. Ennen maastoon pääsyä ehdin totutella pyörään muutaman kilometrin tiesiirtymällä. Ajoasento oli testipyörässä säädetty todella pystyksi ja aggressiiviseen ajoon voisi kannattimen alta poistaa useita speisereitä. Pehmeä satula on mukavuuspainotteinen, mutta sekin on helppo vaihtaa.

Yhdeksänpykäläistä Sramin takavaihtajaa operoidaan vasemmalla puolella olevalla kiertovaihtajalla, sillä oikealla puolella on prätkätyylinen kiertokaasu. Luomupyörällä tai poljinavusteisella sähköpyörällä ajaneelle saattaa kaasukahvan käyttö tuottaa aluksi ongelmia.

Itselläni on takana tuhansia tunteja crossi- ja enduropyörien satulassa, joten pelkällä kaasulla ajaminen tuntui heti luontevalta. Yhtä lailla alkoi myös poljinavustuksen ja kaasun yhteiskäyttö sujua muutaman minuutin metsässä liukastelun jälkeen.

Jarrukahvoissa sijaitsevat anturit sen sijaan kytkettiin pois, sillä niiden kanssa maastossa ajaminen on hankalaa. Anturit katkaisevat moottorin vedon jo pienellä jarrukahvan painalluksella ja parantavat turvallisuutta etenkin liikennekäytössä. Näin pyörä ei esimerkiksi risteykseen hidastaessa tai pysähdyttäessä ryntää, jos kaasua kiertää vahingossa.

Poljinavustukseen on valittavissa viisi tehomoodia, mutta täyskaasulla tulee moottorista ulos aina täysi 1000 watin teho. Sama pätee vitosmoodilla poljettaessa, sillä pyörässä ei ole momentintunnistinta. Ajajan omista jaloista lähtevät watit lisäävät tietysti vielä osaltaan peak poweria.

Pelkällä poljinavustuksella E/FAT kulkee kakkos- ja kolmosteholla leppoisasti eikä ryntää hitaassakaan maastossa yllättävästi. Tehon tunne on silloin lähellä 250-wattisten poljinavusteisten toiseksi suurinta moodia. Samalla voi käsikaasulla antaa lisävauhtia, kun polku muuttuu nopeammaksi.

Täydellä teholla moottori herää jo pienellä polkimen painalluksella henkiin ja liukkailla kallioilla voima saa renkaan jopa sutaisemaan. Muuten ei kuitenkaan ole pelkoa siitä, että 1000 wattia riittäisi pyörittämään pitävää läskipyörän rengasta edes mudassa niin että rapa lentää. Jälkiä ei siis edes sateessa jää metsään enempää kuin luomuläskistä.

Muutaman kilometrin maastossa pyörimisen jälkeen E/FAT ei tunnu kovinkaan paljon rajummalta kuin 250-wattinen sähköpyörä. Suurin ero on kiihdytys hitaasta mutkasta täydellä voimalla polkien. Silloin kuskin oma teho ja napamoottorin 1000 wattia nostavat nopeuden hetkessä rajoitettuun 25 kilometrin tuntinopeuteen. Loivia nousuja moottori vetää ylös todella sitkeästi jopa polkematta.

Jyrkissä vastamäissä pitää myös omaa jalkaa laittaa reilusti peliin, ja niissä ei lenkillä mukana ollut Brosen moottorilla varustettu Fantic joutunut taipumaan kuin hiukan. Se selittyy 250-wattisten huipputeholla, jota tulee parhaimmillaan ulos noin 700–800 wattia, siis lähes samat kuin E/FATista.
Käsikaasusta on apua liikkeelle lähtiessä ja etenkin mäkistarteissa. Vaikeissa nousuissa saa kaasulla paikattua myös sellaiset kohdat, joissa polkemista joutuu rytmittämään kivien takia.

E/FATin ohjausgeometria on onnistunut, sillä joidenkin muiden paksupyörien tapaan eturengas ei pyri itsestään yliohjaamaan tai vetele kallistuksen suuntaan. Usd-haarukka on todella tukeva, mikä on erityisen tärkeää painavassa läskipyörässä.

Keula toimii hienosti, sillä sekä alkuherkkyys että progressio ovat parasta A-ryhmää!

Luomuläskissä peräti 140 milliä joustava keula tuntuisi liioittelulta, mutta tehokkaassa sähkärissä se tasoittaa esteet hyvin tieltään. Vaikka takapää on jäykkä, 4,5-tuumainen rengas toimii osaltaan jousituksena.

Kivikossa ja juurakossa kaahaus vaatii kuitenkin aktiivista ajotapaa. Satulasta polkien saa tasaisella hyvät pohjavauhdit ja ryskypaikat mennään läpi seisten. Kaasua voi usein pitää pohjassa pitkiäkin matkoja antamalla polkemalla vielä lisää kyytiä. Tarpeen mukaan voi jarruilla tappaa vauhtia melkein prätkätyyliin.

Läskipyörän renkaat pienillä maastopaineilla tuovat aina ajamiseen pientä levottomuutta, mutta muuten E/FAT on vakaan tuntuinen. Hyvä keula pitää eturenkaan maassa kiinni, mutta takarengas lähtee normaaliin fättipyörätyyliin herkästi pompottamaan. Se kannattaa muistaa nopeissa kivikko- ja juurakkolaskuissa.

Eniten E/FAT yllättää painopisteensä osalta. Napamoottorista huolimatta se ei ole häiritsevästi takapainoinen. Se ei muutenkaan tunnu edes hitaassa maastossa painavalta. Keula pomppaa helpohkosti kivien ja muiden esteiden päälle, vaikka 1000-wattisen moottorin teho ei sentään riitä kaasulla keulimiseen.

Samanlaista DH-tyylistä tasamaaenduroa ei E/FATilla voi kuitenkaan harrastaa kuin täysjousitetuilla keskimoottorisilla sähköpyörillä. Ajaminen on pikemminkin maastomönkimistä, jossa kiksejä saa painelemalla suoraan isojen kivien yli tai huiputtamalla pelottavan oloisia nousuja. Pehmeässä maastossa ja lumessa E/FAT on lähes lyömätön peli etenemään.

Hyötykäytössä E/FAT toimii monenlaisten lasten- tai tavarakärryjen veturina. Työmatkalla ei tule edes hiki, kun käyttää käsikaasua. Maastossa ajaminen käy kuitenkin myös kuntoilusta, kun pitää vauhtia yllä ja pistää jalat pyörimään.

Suunnittelun lisäksi E/FATit kootaan Suomessa, mutta hinta on siitä huolimatta kohdallaan.